Alkuun tärkeä huomio: estrogeenidominanssi ei ole virallinen lääketieteellinen termi. 

Termillä kuitenkin viitataan usein tilanteeseen, jossa estrogeenin vaikutus korostuu suhteessa progesteroniin. 

Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että estrogeenia olisi elimistössä absoluuttisesti liikaa – saattaa myös olla, että progesteronia on suhteessa vähemmän.

Juuri tämä suhde on usein se ratkaiseva asia, joka saattaa aiheuttaa oireita.

On hyvä myös muistaa, että kierron alkupuoliskolla (follikkelivaiheessa) estrogeenitasot ovat luonnostaan korkeammat, eikä tämä itsessään tarkoita hormonien epätasapainoa. Usein epäsuhtaa syntyy esimerkiksi silloin, kun progesteronitasot eivät nouse riittävästi estrogeenin vastapainoksi kierron jälkipuoliskolla. 

Miltä epätasapaino voi näyttää?

Estrogeenin ja progesteronin epätasapaino voi näkyä hyvinkin monenlaisina oireina.

Esimerkkejä:

• Rintojen aristus tai turpoaminen ennen kuukautisia

• Mielialaoireiden lisääntyminen

• Kuukautisten muuttuminen runsaammiksi tai epäsäännöllisiksi

• Lisääntyvät unihaasteet loppukierrosta

On kuitenkin tärkeää huomioida, että nämä oireet ovat epäspesifisiä. Yksin niiden perusteella ei useinkaan voida aukottomasti päätellä, että kyse olisi nimenomaan estrogeenin suhteellisesta ylimäärästä.

Miksi tasapaino järkkyy – ja mistä oireet kumpuavat?

1. Ovulaatioiden väliin jääminen

Jos ovulaatiota ei tapahdu (anovulaatio), munasarjaan ei muodostu progesteronia tuottavaa keltarauhasta. Tällaisessa tilanteessa progesteronia erittyy hyvin vähän tai ei lainkaan.

Anovulaatioiden yleisyys kasvaa monilla naisilla perimenopaussin aikana (hormonaalinen muutosvaihe, joka alkaa usein noin 40 ikävuoden tienoilla). Tämä johtaa laskeviin progesteronitasoihin.

Samaan aikaan estrogeenituotanto voi jatkua lähes ennallaan – vaikkakin usein suuremmilla vaihteluilla. Tällöin syntyy herkästi progesteronin ja estrogeenin suhteellinen epätasapaino, mikä selittää sen, että oireet saattavat lisääntyä jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia vaihdevuosia.

2. Kuormittunut maksa ei poista estrogeenia tehokkaasti

Estrogeenit käsitellään maksassa, josta suuri osa siirtyy sapen mukana suolistoon. Jos maksa on kuormittunut, prosessi voi hidastua ja estrogeenia voi jäädä kiertoon enemmän. 

Maksan hyvinvointi on siis yllättävänkin keskeinen osa hormonitasapainoa. 

3. Suoliston mikrobit kierrättävät estrogeenia

Osa suolistobakteereista (niin kutsuttu estrobolomi) voi muokata maksan käsittelemiä estrogeenimolekyylejä niin, että ne imeytyvätkin suolistosta takaisin verenkiertoon.

Jos suoliston mikrobisto on epätasapainossa tai suolen toiminta on hidasta, estrogeenin uudelleen imeytyminen voi lisääntyä ja siten elimistön estrogeenialtistus kasvaa. 

Tämän vuoksi suoliston toiminta ja erityisesti ummetuksen hoito liittyvät keskeisesti myös kehon hormonaaliseen säätelyyn.

4. Rasvakudos tuottaa estrogeenia

Rasvakudos ei ole pelkkä passiivinen energiavarasto, vaan aktiivinen hormonielin. Siellä toimii aromataasi-niminen entsyymi, joka muuntaa androgeeneja – toisin sanoen mieshormoneiksi luokiteltuja hormoneja – estrogeeniksi. 

Mitä enemmän rasvakudosta on etenkin keskivartalolla, sitä enemmän estrogeenia usein muodostuu kehon rasvakudoksessa. 

Ylimääräinen rasvakudos ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita korkeita estrogeenitasoja. Hormonitoiminta on kokonaisuus, johon vaikuttavat useat samanaikaiset tekijät.

5. Stressi voi vaimentaa ovulaatiota

Pitkittynyt tai voimakas stressi voi häiritä hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja munasarjojen välistä viestintää. Tämä voi häiritä kuukautiskiertoa sekä ovulaatiota ja siten vähentää progesteronin tuotantoa. 

Stressi vaikuttaa hormonitasapainoon siis paljon konkreettisemmin kuin moni ajattelee.

Mitä jos koet hormonitoimintaan liittyviä oireita?

Moni nainen elää pitkään erilaisten oireiden kanssa ilman selkeää selitystä. koska yksittäiset oireet eivät aina herätä terveydenhuollossa kysymyksiä laajemmasta kokonaisuudesta. 

Kokonaiskuvan tarkka hahmottaminen on kuitenkin usein juuri se tärkein askel: mitä hormonitasoissa, elimistössä, elintavoissa ja oireissa oikeasti tapahtuu juuri sinun kohdallasi. 

Jos oireet vaikuttavat arkeesi, se on jo riittävä syy selvittää asia tarkemmin – varsinkin, koska haasteisiin on yleensä löydettävissä helpottavia ratkaisuja, kunhan taustasyyt saadaan selville.

Lämpimin terveisin,

Jenni Hyysalo
LT, lääketieteellinen johtaja, Viven